Kesällä alkoi herätä yhä vastustamattomampi halu päästä tekemään uutta elokuvaa yhdessä tutulla porukalla. Tavoitteet olivat jälleen aiempaa korkeammalla, osa oli hakenut oppia alan kouluista, osalla into uuteen elokuvaan oli kasvanut aivan muuta tehdessä. Kolmikosta halu-taito-mahdollisuus halua siis löytyi ja taitoakin on tuntunut karttuvan vuosien varrella. Eniten elokuvan tekeminen tuntui näin ollen olevan kiinni mahdollisuudesta ja nimen oman tekemisen mahdollistavasta rahoituksesta. Opiskelijoiden omat lompakot tapaavat olla laihanlaisia ja vanhempien lompakoiden laihduttaminen elokuvia tekemällä on auttamatta jo hetki sitten taakse jäänyttä elämää. Elokuvantekoon tarkoitetut tuet menevät pääosin ammattilaisille, eikä mikään koulu voinut tekemistämme rahoittaa, sillä moni meistä ei ollut alan koulussa lainkaan ja nekin jotka olivat, olivat eri kouluissa. Koska valtaosa ryhmästämme oli alle 25-vuotiaita tulevaisuuden toivoja, kaivattu apu löytyi nuorisoasiainkeskuksen Sponssista. Sponssin hakeminen oli helppoa, Nuorisoasiainkeskus oli hakijan apuna ja neuvoi lomakkeen täyttämisessä. Suunnitellut kuvaukset alkoivat olla melko lähellä, joten oli myös helpottavaa, että tukihakemuksen saattoi jättää koska vaan vuoden aikana ja se käsiteltiin viikossa.